Kaikki ruusuista

Haaveiletko täydellisestä ruusupuutarhasta porteilla, aidoilla ja runsaina pensaina? Mitä lajikkeita valita ja mihin perustaa ruusupenkki? Tässä artikkelissa on kaikki ruusuista!

Istutus
Ruusut rakastavat aurinkoa – istuta ne siis aurinkoiselle ja suojaisalle paikalle, multavaan ja hyvin kalkittuun maahan. Istutettaessa kannattaa käyttää heti oikeaa multaa, esimerkiksi Kekkilän Perenna- ja ruusumultaa tai Biolanin istutusmultaa. Multaa tulisi olla vähintään 50 cm. Huolehdi kunnon kastelusta istutuksen yhteydessä, ruusupaakun voi jopa upottaa vesiämpäriin uimaan ennen istutusta.

Jalostetuilla ruusuilla istutus on erityisen tarkkaa, jalostuskohdan tulisi jäädä 10-15 cm maanpinnan alapuolelle niin, että se saa suojaa talven pakkasilta. Jalontamiskohdan tunnistaa selkeästä kyhmystä ruusun varressa. Alla havainnekuva jalontamiskohdasta.

Keväällä ja kesällä
Ruusupenkki kannattaa kalkita aikaisin keväällä kun maa on sula ja pari viikkoa sen jälkeen lannoittaa kevätlannoitteella. Ruusuille tarkoitettua lannoitetta kannattaa käyttää lähes viikottain, jotta kukinta kestää mahdollisimman pitkään, jopa heinäkuusta pakkasiin saakka. Tähän suosittelemme Kekkilän ruusulannoitetta.

Jalostetuilla ruusuilla istutus on erityisen tarkkaa, jalostuskohdan tulisi jäädä 10-15 cm maanpinnan alapuolelle niin, että se saa suojaa talven pakkasilta. Jalontamiskohdan tunnistaa selkeästä kyhmystä ruusun varressa.

Syksyllä
Ruusuille kannattaa tehdä syyslannoitus, joka pikkuhiljaa vie niitä lepotilaan ja näin ollen auttaa talvehtimisessa. Voit haravoida syksyn lehtiä ruusun juurelle ja käyttää vettähylkivää talvisuojaa antamaan turvaa talven pakkasilta.


Väleihin sopivia perennoja : mirrinminttu, salvia, laventeli, poimulehti, astrantia, törmäkukka, akileija,

Ryhmäruusut eli jaloruusut

Jalostetuilla ruusuilla istutus on erityisen tarkkaa, jalostuskohdan tulisi jäädä 10-15 cm maanpinnan alapuolelle niin, että se saa suojaa talven pakkasilta. Jalontamiskohdan tunnistaa selkeästä kyhmystä ruusun varressa. Ensimmäiset ryhmäruusut kukkivat jo kesäkuun loppupuolella ja jatkavat kukintaa aina pakkasiin saakka.

Jaloruusut leikataan keväällä ennen kasvuunlähtöä, usein maalis-huhtikuussa kun maa on sula. Kaikki kuivat ja paleltuneet oksat poistetaan kokonaan tai elinvoimaiseen kohtaan asti. Leikkaus tulisi suorittaa niin, että maan pinnalle jäävien oksien pituus on 10-20 cm eli ruusut leikataan todella alas saakka. Silloin ne haaroittuvat ja niistä tulee kauniita sekä tuuheita.

Kukinnan aikana yksittäiset, kukkineet kukat tai kukkatertut leikataan pois ensimmäisen viislehdykkäisen yläpuolelta. Usein kukinnon alla on ensin kolme lehteä ja leikkauskohta on ensimmäisen viisilehtisen kohdan yläpuolella.

Jaloruusuille suositellaan aikaisin keväällä kevätlannoitusta, kesällä ruusulannoitusta ja syksyllä syyslannoitusta ja talvisuojaa.

Villiversot ovat jaloruusuissa alhaalta päin nopeasti kasvavia ja eri näköisiä huiskaleita, jotka tulisi leikata pois mahdollisimman nopeasti. Leikkauksen voi suorittaa heti vuodenajasta riippumatta. Villiversot ovat jalostamisesta johtuvaa juuriosaa ja ne syövät elintilaa ja voimaa kukkivalta ruusulta.

Istutusväli jaloruusuissa on yleensä lajikkeesta riippuen 30-60 cm. Riippuen siitä miten tiivis kasvusto halutaan, voi ruusuja istuttaa myös isommilla taimiväleillä.

Köynnösruusut

Köynnösruusut istutetaan jalontamiskohta 10-15 cm maan alapuolelle samalla tavalla kuin jaloruusut. Näin lumipeite ja maa suojaavat kohtaa talvelta.

Köynnösruusuja leikataan ainoastaan tarpeen mukaan – ennen kasvukauden alkua poistetaan katkenneet ja kuivat oksat, mutta muuten niiden annetaan olla. Osa lajikkeista kukkii edellisen vuoden versoilla (esimerkiksi Flammentanz’) ja tästä syystä voimakas leikkaaminen jättää kukinnan kokonaan välistä. ‘Flammentanz’ kukkii näyttävästi, usein heinäkuussa, kun taas esimerkiksi ‘Symphathie’ työntää uutta kukkaa pitkälle syksyyn.

Saman vuoden versoilla kukkiville lajikkeille suositellaan kaudella ruusulannoitetta. Kaikille köynnösruusuille kannattaa tehdä kevät- ja syyslannoitus.


Maanpeiteruusut

Maanpeiteruusut ovat usein jaloruusuja, jotka kuitenkin kasvavat enemmän leveyttä kuin korkeutta. Parhaillaan leveys on yli 1 m, ja istutusväli usein 30-60 cm. Istutuksessa jalontamiskohdan tulisi jäädä 10-15 cm maanpinnan alapuolelle. Maanpeiteruusuja kannattaa hyödyntää ruusupenkeissä, sillä ne kasvutavallaan vähentävät rikkaruohojen nousemista.

Maanpeiteruusut kukkivat usein pienin, mutta runsain ja terttumaisin kukinnoin läpi kesän. Kukinnan jatkumisen varmistamiseksi suositellaan ruusulannoitetta ja talvensäilyvyyteen kevät- ja syyslannoitusta.

Kuihtuneet kukat ja kukkatertut kannattaa leikata pois, jotta ruusu saa käytettyä energian uusien kukkien tekemiseen.

Runkoruusut

Ihanat runkoruusut sopivat koristamaan kukkapenkkejä ja istutuksia runsaalla kukinnallaan kesäksi. Muista lannoittaa runsaasti esimerkiksi ruusulannoitteella jolloin kukinta kestää pitkään ja on runsasta.

Koska runkoruusut ovat vartettuja, on niiden jalontamiskohta rungon yläosassa. Tästä syystä ne eivät useinkaan talvehdi meidän kylmissä talvissa ja jalontamiskohta pääsee paleltumaan ilman lumen ja maan tuomaa suojaa. Runkoruusu tulisikin talvettaa maakellarissa tai kylmässä varastossa, mieluiten niin, että lämpötila pysyttelisi 0-8 lämpöasteessa. Toinen vaihtoehto on kaivaa ruusut pitkälleen maahan niin, että jalostuskohta peittyy reilusti, mielellään 10-15 cm syvyyteen. Keväällä ne voi taas nostaa maasta tai varastosta ja istuttaa joko ruukkuun tai kukkapenkkiin.

Runkoruusujen kukkiva osa on usein joku maanpeittoruusujen lajike, sillä ne ovat kompakteja ja kukkivat näyttävästi.
Kuihtuneet kukat ja kukkatertut leikataan pois.


Pensasruusut

Pensasruusujen värikkäästä kirjosta löytyy sekä jalostettuja että omajuurisia lajikkeita. Omajuurinen tarkoittaa, että kasviin ei ole jalostettu mitään muita lajikkeita esimerkiksi juuristoon. Näitä lajikkeita ovat mm. juhannusruusut ‘Plena’ ja ‘Poppius’ sekä ‘Torniolaaksonruusu’ . Pensasruusut kukkivat näyttävästi ja kasvavat hienon kokoisiksi, kunnon pensaiksi.

Jos lajike on omajuurinen, istutetaan pensasruusu samaan syvyyteen tai 5 cm syvemmälle kuin ostoruukussa. Vartetut ruusut istutetaan kuten jaloruusut, jalontamiskohta n. 10-15 cm maan alapuolelle.
Lajikkeesta riippuen istutusväli on pensasruusuille 40-80 cm, jolloin ne muodostavat tiheän aidanteen. Ruusut voi aina istuttaa myös isommilla taimiväleillä.

Kukinnan aikana yksittäiset, kukkineet kukat tai kukkatertut leikataan pois ensimmäisen viislehdykkäisen yläpuolelta. Usein kukinnon alla on ensin kolme lehteä ja leikkauskohta on ensimmäisen viisilehtisen kohdan yläpuolella. Kukinnan aikana suositellaan ruusulannoitetta ja vuosittain kevät- ja syyslannoitusta.

Englantilaiset pensasruusut

1950-luvun alussa englantilainen mies David Austin halusi luoda uudenlaisen ruusun – kauniimman ja tuoksuvamman lajikkeen. Yhtälöä pidettiin niin mahdottomana, että mies perusti oman yrityksen saadakseen kehityksen aluilleen. Nuoren harrastajan kokeilusta nousi sensaatiomainen menestystarina ja nykyään David Austin-ruusuja on yli 190 erilaista ja niitä myydään ympäri maailmaa!

Kaikkia lajikkeita yhdistää muutama erityisen ihastuttava ominaisuus – tuoksu, kukkien suuri koko ja kerronnaisuus. Värejä ja muotoja löytyy runsaasti erilaisia, oletko jo löytänyt suosikkisi?

Englantilaiset pensasruusut istutetaan n. 5-10 cm ostoruukkua syvemmälle maahan. On erityisen tärkeää tehdä niille vuosittain kevät- ja syyslannoitus ja kaudella boostata kukintoa ruusulannoitteella. Myös talvisuojan on huomattu parantavan talvenkestävyyttä.

Kukkineet kukat leikataan, jotta ruusu saa keskittyä uusien nuppujen tuottamiseen läpi kesän. Istutusväli n. 60-80 cm lajikkeesta riippuen.

Ruusujen kanssa sopivia perennoja


Ruusujen kanssa istutettavat perennat kannattaa valita värin ja kukinnan ajankohdan mukaan. Täydelliseen englantilaiseen ‘Cottage Garden’-tyyliin kuuluu ehdottomasti ruusut, salviat, laventelit, poimulehdet sekä malva.

Toivottavasti pidit artikkelistamme kaikki ruusuista – myymälöistä saat lisää ideoita ja vinkkejä puutarhureiltamme.